Saan jatkuvasti blogiin paljon kommentteja ihmisiltä, jotka ovat
juuri saaneet IBS-diagnoosin ja joille lääkäri on suositellut fodmap-ruokavaliota
ainoana mahdollisena hoitona ärtyneen suolen oireyhtymään.
Koska vertaistuki on hirvittävän helpottavaa ja auttaa suhteuttamaan
elämänmuutosten todellisen merkityksen, päätin kirjoittaa blogiin myös
oman "tarinani" eli kertoa siitä, millainen minun kamppailuni on ollut
ja on kahden eri vatsasairauden/oireyhtymän kanssa.
Olen koko työikäni, eli kohta 15 vuotta tehnyt vuorotyötä.
Olen tehnyt yövuoroja, hyvin aikaisia aamuja, myöhäisiä iltoja jne. Vuorotyön
vaikutukset terveyteeni ovat kertyneet hiljalleen, ja vuorotyö on näkynyt mm.
migreenialttiutena, unihäiriöinä ja lopulta myös ruoansulatushäiriöinä.
On hyvin vaikeaa sanoa, mikä vuorotyön todellinen vaikutus on ollut sairastumiseeni,
mutta lääkärit ovat arvioineet, että sillä on todennäköisesti ollut vaikutusta.
Talvella 2011-2012 vatsan kanssa alkoi olla ongelmaa. Etenkin yövuoroissa vatsa
turposi valtavasti ja oli kipeä, mutta muutoinkin saatoin saada vatsakramppeja silloin
tällöin. Kokonaisuudessaan olo oli tukkoinen ja vaikea. Alkuvuodesta 2012
elämässäni tapahtui suuria muutoksia, jotka laukaisivat vatsaongelmat ns. käsiin.
Ruoansulatus meni stressistä täysin sekaisin, mikään ruoka ei tahtonut sulaa kunnolla ja
sekä syöminen että syömättömyys aiheuttivat valtavia vatsakipuja,
joiden voimakkuus kaatoi minut polvilleni esimerkiksi kaupassa tai bussipysäkillä.
Huusin ääneen kivusta. Painoa lähti puolessa vuodessa ilman minkäänlaista
laihduttamista yli 10 kiloa. Oli toki kiva mahtua pienempiin vaatteisiin, mutta
kun painon putoaminen ei tasaantunut ja kivut koventuivat, menin lääkärille
noin 8 kuukautta isompien ongelmien alkamisesta. Myönnän - odotin kovin
pitkään. Minulta otettiin kaikki mahdolliset veriarvot, helicobakteeri jne.
Kun teisteissä ei löytynyt mitään muuta kuin äärimmäisen alhaiset D-vitamiiniarvot,
sain käteeni IBS-diagnoosin. En ollut koskaan kuullutkaan fodmap-ruokavaliosta
tai fodmapeista, kun lääkäri kehotti googlaamaan, miten IBS:ää hoidetaan ruokavaliolla.
Shokkihoitoa
Ensimmäinen hakutulos järkytti. En siis voi syödä yhtään mitään! Olin tuolloin
pescovegetaari, eli söin kasviksia, kalaa ja äyriäisiä, ja etenkin soijatuotteiden kielto
tuntui kohtuuttomalta. Mistä minä enää saisin tärkeät proteiinini, kun en syönyt lihaa?
Muistan, että olin hyvin allapäin pitkään diagnoosi jälkeen. Koetin keksiä, mitä
ruokaa voisin kotona tehdä, mutta usein ruoka typistyi riisutuksi salaatiksi.
Ravintolaruokailu ja lounassyömiset töissä olivat yhtä tuskaa. Tuntui, että
kaikessa on jotain kiellettyä - vähintään sipulia pieninä paloina.
Pärjäilin kuitenkin ruokavalion kanssa ja huomasin todella pian, että
kun en syönyt mitään kiellettyä, vatsa ei turvonnut, siihen ei koskenut
ja ruoka suli. Olin haltioissani. Kun välillä erehdyin syömään jotain
kiellettyä (muistan eräänkin punajuuripastan), olo oli heti kuin kuoleman
kielissä. Opin nopeasti erottamaan, miltä juuri IBS-kipu tuntuu ja millainen olo
on, kun fodmapeja on ruokavaliossa mahdollisimman vähän.
Kokonaisvaltaisesti paremmaksi olo muuttui noin kuukaudessa.
Täytin ja täytän edelleen miltei joka päivä netissä (kiloklubi.fi) ruokapäiväkirjaa,
joka laskee proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien saannin. Sen avulla opin
arvioimaan, saanko mahdollisesti ruoasta kaiken tarvittavan.
Lisäksi otan vitamiineja purkista hyvin laajalla skaalalla.
Ihmiset kysyvät usein, mitä ruokia ikävöin eniten. Minulle kaikkein vaikeinta
oli irrottautuminen leivonnaisista ja ruisleivästä. Olen aina rakastanut
makeita leivonnaisia yli kaiken, leiponut itse melko paljon piirakoita ja
palkinnut itseäni leivoksilla tai viinereillä. Se loppui kuin seinään.
Meni kauan aikaa ennen kuin aloin uskaltaa kysyä kahviloissa gluteenittomia
tuotteita saati sitten ennen kuin opin valmistamaan niitä itse.
Toinen vaikea asia oli tosiaan se, että soijatuotteet pääasiassa kiellettiin.
Tofuahan IBS:stä kärsivät sa syödä, mutta sitäkään ei voi syödä joka päivä.
Kalaa syön paljon, mutta silti proteiiniarvot jäivät alas. Joten lisäsin lopulta
harkinnan jälkeen broilerin ja kalkkunan takaisin ruokavaliooni. Tässä kohtaa
onkin siis viimeistään hyvä huomauttaa, ettei Vatsan vapaapäivästä edelleenkään
siis löydy punaista lihaa sisältäviä ohjeita. Koska minä en syö punaista lihaa.
Broilerilla ja kalkkunalla sain proteiinin määrän kohdilleen, ja koko ruokavalio
alkoi puolen vuoden jälkeen tuntua omalta. Koska suomenkielisiä reseptisivustoja
ei ollut, selasin hullun lailla ulkomaisia sivustoja ja innostuin ruoanlaitosta,
koska siihen oli tullut uusi, hauska haaste. En ollut ennen IBS:ää kovinkaan
innokas ruoanlaittaja, vaan IBS teki minusta sellaisen.
Tiedonhankinta on ollut minulla kaiken a ja o, sillä netissäkin on paljon kaikenlaista
väärää tietoa liittyen fodmapeihin. Totuushan on se, että kaikissa ruoissa, joissa
on hiilihydraatteja, on ainakin jonkin verran fodmapeja. Kyse on siitä, miten
luodaan ruokavalio, jossa niitä on mahdollisimman vähän. On myös raaka-aineita,
joissa on "ei paljon eikä vähän fodmapeja", vaan sen verran, että niitä voi syödä
kohtuudella ilman ongelmia.
Täällä (klik!) hyvä englanninkielinen artikkeli juuri
tästä aiheesta. Hämmennystä herättävät mm. kaalit, joista mm. valkokaali, punakaali ja
kukkakaali kuuluvat ehdottomasti kiellettyjen listalle. Sen sijaan lehtikaalissa ja
parsakaalissa fodmapeja on vähemmän, joten niitä voi muutoin oikean ruokavalion
seassa syödä maltillisesti ihan huoletta. Sama pätee palkokasveihin: herne ja kaikki
muut pavut ovat kiellettyjä - vihreät pavut sen sijaan sallittuja samalla periaatteella.
Soijatuotteiden kohdalla jako on vielä paljon monimutkaisempi. Osa soijatuotteista, kuten
tofu ja natto sekä miso valmistetaan niin, että soijan fodmapeja sisältävä osa poistuu.
Minä turhaan välttelin näitä raaka-aineita, jotka juuri kasvispitoisessa ruokavaliossa
ovat tärkeässä asemassa, kunnes luin enemmän oikeaa tietoa ja paremmista lähteistä.
Hyvä neuvo onkin: lue paljon, lue englanniksi, ole kriittinen.
Nyrkkisääntönä muutenkin voi sanoa, että jos olet muutoin tarkka ruokavalion suhteen ei
haittaa, jos joskus syöt yhden sienen tai haukkaat omenaa. Etenkin pitkään fodmap-ruokavaliolla
oltuaan ihmisen ruoansulatus alkaa sietää paremmin fodmapeja ja parin vuoden
päästä voit lääkäreiden mukaan jopa lisätä kiellettyjä ruoka-aineita takaisin. Toivoa siis on!
Alkuvaiheessa ruokavalion kanssa kannattaa olla tarkka, mutta vuoden päästä voit todennäköisesti
jo hieman joustaa aina silloin tällöin.
Tammikuussa 2015 olen ollut 2,5 vuotta fodmap-ruokavaliolla ja se on muuttunut
täysin automaattiseksi osaksi elämääni, vaikka syön miltei joka päivä ulkona,
ja jopa uskallan matkustaa ja syödä ulkomailla ravintoloissa. Ei tähän kuole :)
Ai refluksitautiko siihen päälle?
Syksyllä 2014 minulle iski sitten IBS:n päälle paha refluksitauti, joka kavensi ruokavalion
hyvin, hyvin suppeaksi. Nyt tuntuu uskomattomalta, että koin fodmap-ruokavalion
alussa suppeaksi - enhän tiennyt suppeudesta silloin vielä mitään!
Refluksitautia hoidetaan lääkkeillä, jopa leikkauksella, mutta erittäin merkittävä tekijä
oireiden hallinnassa on ruokavalio. Minun refluksitautini puski päälle yhtäkkiä niin
valtavalla voimalla ja tulehdutti koko ruokatorven, että jouduin aloittamaan ns.
Koufmanin ruokavalion (klik!), eli poistamaan ruokavaliostani kokonaan kaikki
raaka-aineet, joiden ph on alle 5. Se käsittää varmaan arviolta 95% ruoista.
Ruokien ph-listoja löytyy hyvin netistä, mutta tämänkin kohdalla: vain englanniksi.
Tässä (klik!) minun eniten käyttämäni lista. Vähitellen olen pystynyt hieman
tinkimään myös ruoan ph-arvoista, joten tässäkin ruokavalio tehoaa.
Muutoin refluksissa vältellään yleisesti tomaattia, sipulia, alkoholia, mehuja,
sitrushedelmiä, rasvaisia ruokia, vahvasti sokeroituja ruokia, hiilihappoja,
kahvia, suklaata, paprikaa ja pippuria tai chiliä sisältäviä ruokia.
Raskas lääkitys, tiukka ruokavalio ja aloe vera ovat auttaneet minua selvästi. Se,
pääsenkö koskaan eroon refluksitaudista, onkin sitten paljon suurempi kysymysmerkki.
Joskus vielä haluaisin silti nauttia lasin viiniä, kupin kahvia ja syödä mansikoita.
Kahden eri ruoansulatusoireyhtymän/sairauden kanssa eläminen ei ole
ollut mikään mieltä ylentävä tekijä elämässäni, mutta olen yrittänyt tehdä
ruoanlaitosta hauskaa ja inspiroivaa. Joka päivä on kuitenkin syötävä, joten
miksi siitä ei tekisi hauskaa. Ruokavaliosta masentuminen ei ainakaan auta
kumpaankaan sairauteen, joissa stressi on yksi suuri tekijä.
Tämän blogin ohjeissa olen koettanut yhdistää nämä kaksi vaivaa ja
elämisen niiden kanssa. Toivon, että blogista olisi apua sekä
IBS:stä kärvisille että refluksikoille.
Toivon kovasti, että saisitte täältä ideoita omaan ruoanlaittoonne. Ja vaikka ette koskaan
tekisi yhtä ainoaa tämän blogin ohjeista toivon, että saisitte täältä mukaanne edes
positiivista asennetta tämän ongelman kohtaamiseen. Loppuun lisään viimeisten vuosien
varrelta muutaman ruokakokemuksista otetun kännykuvan, joista minulle tulee aina hyvä mieli.
Kirjoitelkaa jatkossakin kommentteja ja kysykää, jos jokin mietityttää.
Ja muistakaa nauttia syömisestä!
//Vilja
Ystäväni on haka tekemään uppomunia. Hän tarjoaa minulle aina vain fodmap-aterioita <3
Siskoni teki minulle riisikakusta "fodmap-bruchettaa" lomalla. Ettei tule paha mieli :)
Päätin kokeilla kasvattaa itse kesäkurpitsaa. Näitä jättejä tuli yli 20.
Flow-festivaaleilla ensi kertaa festariannos, jonka voin syödä kokonaan. Nojoo, hummus piti jättää.
Ei lisättävää :)
